Unohduin lukemaan
odottaessani väsymystä
kello kolme nolla yksi
uni tullut, toinen
puutarhan portti avautunut
mennyt jälleen kiinni
en päässyt peremmälle
olen tehnyt kaikesta selon
näen harmaan graniitin läpi
osaan kuvailla lehtien muodon
niiden synkän, rauhallisen
pitkitetyn ikävän multaan
auringon sirittävää ohjelmaa
kaikilla taajuuksilla
ruumis kuin vettä
johon valo vajoaa
huulet liikkuvat
käsien koskettaessa
eivät yhdy vain ihot
minut saa tasapainosta helposti
korkki kuoritun meren vaahdossa
mutta minua ei voi upottaa
missä on yksi, siinä kaksi
missä katse, siinä silmä
mikä liikkuu se pysyy
on vakaa, valmis
minun talostani
varastettiin kalleudet
minä valutan hiekkaa pöydälle
sormien välistä
minun elämälläni
ei ole merkitystä
mitä minä haluan: aaltoja
minä nostan käteni pöydältä
tervehdin hukkuneita
luita, ei aaltojen päälle
voi rakentaa